Mitä retoriikka on?
Argumentointi on perustelevaa tai todistelevaa kielenkäyttöä, joka pyrkii vahvistamaan tai muuttamaan yleisön suhtautumista johonkin asiaan, ihmiseen tai ilmiöön. Argumentointi voi olla joko suullista tai kirjallista viestintää. Argumentoija pyrkii hakemaan tukea väitteilleen erilaisten perusteluiden kautta.
Argumentointi tapahtuu aina luonnollisella kielellä, jonka vuoksi se on tulkinnallista ja kontekstisidonnaista. Toisin kun vaikkapa asian tai ilmiön kuvaus tai selitys, argumentaation päätehtävä on vaikuttaa. Argumentti voi olla myös tekstijakso, joka muodostuu taustaoletuksesta, väitteestä ja perusteluista.
Retoriikkaa pidetään argumentoinnin yläkäsitteenä. Retoriikka on kielellistä vaikuttamista ja suostuttelua. Retoriikaksi voidaan sanoa mitä tahansa viestintää, joka pyrkii vaikuttamaan yleisöön.
Retoriikka on argumentaatiota laaja-alaisempi käsite, sillä ei ole olemassa vain yhtä retoriikan teoriaa tai metodia. Retoriikalla tarkoitetaan vakuuttamaan pyrkivää puhetaitoja sekä keinoja, joilla viestijä pyrkii vaikuttavuuteen. Retoriikkaa voidaan tarkastella kolmen ulottuvuuden tasolla, jotka ovat puheiden retoriikka, argumentoinnin retoriikka ja kielikuvien retoriikka.
Millaisia ovat retoriset keinot?
Retorisia keinoja ovat esimerkiksi suostuttelumääritelmä (asiat määritellään omaan tarkoitukseen sopivalla tavalla), sana- ja asiatoisto, kolmiportainen luettelo, liioittelu ja kärjistys, hyberbola eli vahvasti liioiteltu ilmaus, superlatiivit ja vahvistussanat, määrällistäminen, vaihtoehtojen pois sulkeminen, vaikuttavat substantiivit, kiertoilmausten eli eufemismien käyttö, tarkoituksenhakuiset verbit, vierassanat (ns. sivistyssanat) ja vieraskieliset sanat, kielikuvat, retorinen kysymys, polarisointi eli vastakohta-asettelu, ironia, paradoksi, sanaleikki, alku- ja loppusointi, intertekstuaalisuus, puhuttelu, modaaliset ilmaukset sekä kliimaksi eli huippukohta.
Retorisia keinoja ja argumentointia analysoidaan aina tekstin sisältö huomioiden. Konteksti vaikuttaa muun muassa siihen, millaisia argumentointitekniikoita tai kielellisiä ilmauksia kirjoittaja tekee joko tiedostaen tai tiedostamattaan tekstin rakenteeseen.
Uudessa retoriikassa tutkitaan kielenkäytön konteksti- ja tilannesidonnaisuutta. Ilmausten merkitys ja vaikuttavuus voidaan siis tulkita ainoastaan siinä tilanteessa, jossa retorinen tilanne tapahtuu. Retorinen tilanne on ilmaus kontekstille, johon kuuluvat puhuja, yleisö ja foorumi.
Retoriikka ja argumentointi ovat kulttuurisidonnaisia, ja molemmat vaativat kommunikaatiotaitoja ja ajattelukykyä. Argumentointia voi kuitenkin opetella, ja taidot lisääntyvät iän myötä. Retorisia tehokeinoja ja argumentaatiota käsitellään perusopetuksessa sekä toisen asteen äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjoissa.
Perusopetuksen opetussuunnitelmassa äidinkielen ja kirjallisuuden sisällöissä käsitellään oman mielipiteen esittämistä ja sen perustelemista. Opetussuunnitelman perusteella jo kahdeksasluokkalaiset ovat opiskelleet argumentoinnin ja retoriikan perustaitoja.
6–9 vuosiluokan äidinkielen opetuksen tavoitteena on rohkaista tuomaan esille ja perustelemaan näkemyksiään sekä kommentoivaan rakentavasti muiden näkemyksiä. Keskeisiä sisältöjä opetuksessa ovat tekstin mielipideainesten analysointi, tekijän tavoitteiden ja keinojen tunnistamisen sekä tekstin vaikuttavuuden erittely ja arviointi. Perusopetuksen opetussuunnitelmassa korostetaan monipuolisten argumentointitaitojen hallintaa ja analysoinnin tekoa.
Lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen tavoitteena on opetussuunnitelman mukaan, että opiskelija oppii arvioimaan tekstin ilmaisua. Argumentointitaitojen ja retoriikan opettelu on siis aivan keskeistä äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa.
Lukion opetussuunnitelmaan perustuen oppilaan tavoitteena on oppia tarkastelemaan tekstejä ja niiden kieltä vaikuttamisen ja retoriikan näkökulmasta. Oppilas perehtyy arumentointiin, syventää näihin liittyviä tietoja sekä oppii analysoimaan ja tuottamaan argumentatiivisia tekstejä myös itse. Keskeistä toisen asteen opinnoissa on lähestyä laajasti argumentointi- ja retorisia keinoja. Loppukädessä oppikirjat määrittävät, kuinka laajasti retoriikkaa ja argumentaatiota käsitellään.